keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Huolien täyttämä maailma?

Luin tuossa äsken ihmisten laittamia rukouspyyntöjä.

Monella on ihan arkipäivän huolia: "Mistä uutta hajonneen tilalle" tai "Apua kouluasioihin". Joillain taas on työttömyyttä, rahahuolia, sairautta, sairauden pelkoa, ystävä vaikeuksissa, lapsi vankilassa, suhdeongelmia tai kova huoli puolisosta, lapsista tai vanhemmista.

Joku on yksinäinen, jonkun elämä on todella pielessä, joku ei vain jaksa enää.

Monesti kuvitellaan, että uskovilla on asiat aina loistavasti. Itsekin huutelin joskus sitä uskovien ilon perään, kun huolia kerääntyi jaksamisen kestokyvyille asti.
Olemme tavallisia ihmisiä, meillä on huolia kuten muillakin. Meillä on kiusauksia ja pahoja tapoja, osaamme olla ilkeitä, rasittavia ja osaamme kiukutella. Olemme huolissamme, pelkäämme ja kaipaamme tukea.
Huolien täyttämä maailma koskee ja koskettaa meitä kaikkia.

Iloitsen kovin siitä hyvästä, mikä osakseni on tullut, mutta en koskaan unohda niitä aikoja, jolloin itse laitoin useitakin rukouksia hädissäni ilmoille. Mikään ongelma ei ollut liian naurettava, etteikö sen puolesta olisi voinut rukoilla. Eikä ole edelleenkään.
Moneen asiaan olen avun saanut ja toivoakseni jotain myös oppinut. Haluan rukoilla kaikkien heidän puolestaan, jotka epätoivoisina tuovat huolensa julki. Monelle se on viimeinen avunhuuto maailmassa, jonka huolet kasaantuvat liiankin usein samoille ihmisille.

Haluan rukoilla myös lähimpieni puolesta, joilla on tai voi olla vaikeata nyt. Kaikkea emme tiedä, mutta Jumala näkee tarpeemme ja kuulee ne pienimmätkin huokauksemme.

Kiitän myös samalla Isää huolenpidostaan ja rukoilen edelleenkin oikeata suuntaa kaikissa elämän risteyksissä.