Evankelisen kirkon sivuilta löytyy ns. rukousruletti. Käytän sitä silloin tällöin lukeakseni erilaisia rukouksia ja toivon saavani sivuilta myös ajateltavaa.
Kävin hakemassa tänne yhden rukouksen, jonka kone siis arpoo sattumanvaraisesti (tästä nimi ruletti):
Jumala,
meidän on niin helppo lausua
hätäisiä tuomioita toisistamme.
Sinä näet jokaisen ihmisen
avarammin ja syvemmin kuin kukaan.
Auta meitä kohtaamaan toisemme
ilman ennakkoluuloja
ja pinnallisia arviointeja.
Auta meitä käsittämään,
että vain anteeksi antaminen vie meidät
todelliseen yhteyteen toistemme kanssa.
Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
(Kirkkokäsikirja II)
Tämä rukous on todella hyvä. Elämme anteeksiantamattomuuden ja tuomitsemisen ilmapiirissä, kukin tahollamme. Itse ensin ajattelin, ettei tämä kyllä minua kosketa, sillä olen todella suvaitsevainen ja annan ja pyydän herkästi anteeksi. Tiedän sen, että kiiltokuvat eivät ole todellisia ja ettei kenenkän sydämessä asu pelkkä paha, vaikka siltä joskus tuntuisikin.
On hetkiä, jolloin arvioimme toisemme väärin. Teemme kaikki johtopäätelmiä toisistamme, tiedostamattammekin. Puhumme henkilökemioista ja erilaisista maailmankatsomuksista, mutta joskus mukana voi olla myös jopa kateutta tai yksinkertaisesti vain sitä, että kaksi ihmistä saattavat puhua toistensa ohitse, ajattelematta sitä, mitä toinen oikestaan edes tarkoittaa.
Ihminen toimii joskus hassusti. Se, mitä pidämme itsellemme vieraana käytöksenä, voi olla meistä negatiivista. Saatamme arvioida ihmisiä vain omien kriteereittemme mukaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa uskova, joka ei hyväksy meikkejä ja uskova, joka niitä käyttää. Kaksi Jumalaan luottavaa ja uskovaa ihmistä, joista toinen pitää itseään toista uskovaisempana ja toinen ajattelee, että oikea uskova ei tuomitse.
Tajusin itse vasta jokin aika sitten, etten pidä montaakaan asiaa oikeasti niin tärkeänä, että nostaisin siitä syntikysymyksen. Meikkaan, otan joskus viinilasillisen ruoan kanssa, voin kuunnella muutakin kuin hengellistä musiikkia. En pidä näitä asioita tärkeinä, enkä syntinä.
Tajusin kuitenkin, että jollekin nämä asiat nousevat syntilistalle siksi, että he kokevat asiat vahingoksi sielulleen. Ja jos näin tuntuu, varmasti niin onkin. Ehkä joku ajattelee, että meikkaaminen tekee hänestä turhamaisen, viini vääristää ajatusmaailmaa tai saa tekemään hölmöjä ja tavallinen musiikki saa aikaan pahaa oloa, koska sen sanoma otetaan syvälle sieluun pesimään. Paha toimii meissä eri tavoin. Jotkut ovat herkempiä kokemaan asiat pahaksi itselleen, toiseen vanha sarvipää ei voi edellä mainituin asioin vaikuttaa.
Jokaisella kuitenkin on herkkä kohtansa, mihin paha yrittää iskeä kerta toisensa jälkeen. Minusta meidän ei kuitenkaan tarvitse avittaa paholaista ryhtymällä sen sanansaattajaksi ja juoksupojiksi. Joka kerta kun mietimme negatiivisesti lähimmäistämme, olemme tällä asialla. Koitankin itse kääntää ajatukseni hyvään, nähdä hyvää jokaisessa ja miettiä tarkemmin, mistä omat tuntemukseni jotain ihmistä kohtaan johtuvat. Usein selitys löytyy omien korviemme välistä, eikä siitä toisesta.
Kokeile rohkeasti. Ei annetta pahalle valtaa, kun kerran hyvän puolella ollaan :)
