perjantai 1. huhtikuuta 2016

Pääsiäinen

Pääsiäinen, kirkkovuoden raskain ja iloisin juhla samaan aikaan. Kirkon kanssa voi elää uudelleen pääsiäisen tapahtumat... Itseasiassa en ole koskaan omassa kirkossani (EvLut) tehnyt niin, enkä tiedä millaisia messuja siellä on, mutta Katolisen kirkon pääsiäinen on nyt muutamana vuotena tullut hieman tutuksi.

Palmusunnuntain messu ei ollut ihan tavallinen messu. Meillä oli "palmun oksia" ja messu pidettiin osaksi kirkon ovensuussa. Palmun oksat kuvaavat toivoa ja voittoa kuulemma, jostain olen lukenut näin.

Kiirastorstaina kävimme ruotsinkielisessä messussa jossa papit pesivät joidenkin seurakuntalaisten jalkoja. Tabernaakkeli, eli se sakramenttikaappi jossa säilytetään pyhitettyä leipää katolisessa kirkossa, oli tyhjä, samoin altaat joissa on pyhitettyä vettä (ristinmerkki tehdään sillä vedellä kirkkoon mennessä ja lähtiessä). Kukat, kynttilät ja ehtoollisleipä alttarilta vietiin erilliseen huoneeseen jossa ihmiset kävivät hetken rukoilemassa. Tämä symboloi Getsemanessa rukoilua Jeesuksen kanssa, valvoimme hänen kanssaan.

Pitkänä Perjantaina kävimme 7 kirkon kierroksella, eli teimme ns. Ristintien. Olen käynyt Ristintien tekemässä myös Pariisin kirkossa kahtena vuonna, mutta tällä kierroksella kävimme aina vain kaksi osaa siitä jokaisessa kirkossa lävitse.
Ristintien kuvia on kaikissa katolisissa kirkoissa, eli kyse on Kristuksen matkasta Glogatalle ja Ristintiessä käydään lävitse näitä hetkiä matkan varrella Jeesuksen kuolemaantuomitsemisesta Jeesuksen hautaamiseen. Kohtia on yhteensä siis 14. 
Tämä matka on erityisen koskettava itselleni.

Ristintiellä olimme usealla autolla liikenteessä kirkon filippiiniläisyhteisön kanssa (tyttäremme poikaystävä on filippiiniläinen), matkaa tuli noin 150 km. Lounaan söimme eräässä kirkossa (keittiössä siis) matkan varrella ja meillä oli oikein mukavaa yhdessä, vaikka flunssa verotti voimiani kyllä melkoisesti. 
Filippiiniläiset ovat varmasti muuten maailman ystävällisintä ja avuliainta kansaa, olen todella kiitollinen siitä että saan olla osa heidän yhteisöänsä <3

Ristintie alkoi kahdeksalta ja loppui kahdelta. Siitä kiireesti ajoimme sitten suoraan kirkolle jossa alkoi kello kolme... Tuota, en tiedä millä nimellä sitä kutsutaan. Messu se ei ollut, vaan eräänlainen kuvaelma. Pitkät vuoropuhelut olivat ruotsiksi ja flunssa alkoi ottamaan vallan, joten sen jälkeen kun risti oli kannettu takaisin kirkkoon ja me olimme käyneet polvistumassa sen eteen, oli pakko antaa sairaudelle periksi ja lähteä kotiin puoli viiden aikaan. En tiedä kuinka kauan tuossa olisi vielä mennyt.

Lauantaina valitettavasti meidän oli pakko levätä (miehenikin oli siis sairaana), vaikka lauantaina olikin se messu jossa olisin halunnut olla mukana. Onneksi kuitenkin viime vuonna Pariiisissa sen sain kokea ja lepo tuli kyllä oikeasti tarpeeseen. Sunnuntaina kävimme messussa kuten yleensäkin.

Sunnuntain messussa muisteltiin omaa kastetta. Pappi vihmoi päälle pyhitettyä vettä ja sytytimme käsissämme olleet kynttilät muutamaan kertaan. Muuten messu oli melko normaali.

Pääsiäisestä 50 päivää (helluntaihin asti) kirkko juhlii Jeesuksen ylösnousemista.
Itselleni pääsiäinen on ollut aiemmin sanomaltaan kovin surullista aikaa ja toki pääsiäisen alku sitä on yhäkin. Vasta nyt kahtena vuonna olen löytänyt sieltä sen suuremman iloisen sanoman jota juhlimme ja josta riemuitsemme. Olen tähän asti antanut sille kuoleman mustalle surulle enemmän valtaa kuin ylösnousemuksen riemulle. Katolinen kirkko on tässäkin mielessä ollut hyvä herättäjä itselleni.

Juhlimme toki pääsiäistä myös perheen kanssa, ei sitä ihan kokonaan sentään kirkoissa vietetty. Paastohan loppui sunnuntaina ja syömisen riemut piti palauttaa vähän turhankin ponnekkaasti mieleen siinä ;) Vaikka täytyy kyllä todeta ettei paasto ollut lainkaan vaikea (herkut ja punainen liha jäivät pois, perjantaisin ei syöty ollenkaan lihaa) ja melkoisen samanlainen dietti minulla on muutenkin ihan aina, punaista lihaa kyllä syön silloin tällöin ja herkkujakin joskus.

Ensi sunnuntaina taas sitten normaaliin messuun ja takaisin "kouluun". 
Siunattua viikkoa kaikille!

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoista luettavaa, koska olen uskovainen ihminen, en siis uskonnollinen,vaan elävässä uskossa oleva, niinhän se on että mikään kirkko ei meitä pelasta, vaan ainoastaan Jeesus, joka kuoli meidän syntiemme tähden golgatalla, pääsiäinen on Raamatullinen juhla, jolloin Jeesus asetti ehtoollisen, mutta joulusta Raamattu ei puhu mitään, eikä monesta muustakaan asiasta mitä kristikansa uskoo, mutta se ei ole pääasia, pääasia on se että on saanut uudestisyntyä Jumalan lapseksi ja on saanut synnit anteeksi, ja elää sydämen uskossa Jeesukseen.On ihana valokuvat kaikkea Jumalan luomaa, lintuja ja kukkia, joita itse kuvaan paljon, blogiani voi käydä katsomassa.

    VastaaPoista

Lupa kommentoida, kysyä, herätellä minua, vaihtaa ajatuksia tai olla samaa mieltä.