Ystävän kosketus

Muistan, miten katselin silmä kovana sarjaa nimeltä "Enkelin kosketus". Monen monta kertaa itkin, niin koskettavia jaksot mielestäni olivat. Vaikka ajattelinkin, että elokuvaahan tuo on, jäi sarjasta hyvä mieli.
Niin monin tavoin tuotiin esille, miten Isä on kanssamme jokaisena hetkenä, miten mikään ei välttämättä ole sitä miltä näyttää ja miten tutkimattomia ne Herran tiet voivat ollakaan.
Lisäksi minusta tuntui, että näyttelijät olivat tunteella mukana, liikuttuneita aiheesta itsekin. "Mitä kaikkea ympärillämme tapahtuukaan".

Minua on pitkän aikaa koskettaneet ystävät. Heidän kohtalonsa, heidän elämänsä. Kuinka moni heistä... teistä... tajuaa, miten voitte koskettaa lähimmäistenne elämää.

Jotkut ihmiset ajattelevat olevansa arvottomia.
Heidän elämänsä voi olla vaikeaa, eivätkä he itse koe antavansa mitään, tai kokevat olevansa vain muiden autettavana. Oma elämä voi vaikuttaa himmeältä, vaikealta tai kohtuuttomalta muiden rinnalla ja sitä voi tulla sokeaksi omille vahvuuksilleen ja omiin hyviin puoliinsa.
Kuitenkin, jokainen ihminen, joka poikkeaa polulleni, jättää minuun jäljen ja antaa myös itsestään jotain.

Näen heidän vahvuutensa ja  arvonsa nykyään ihan eri tavoin, kuin ennen.
Ystäväni kuolema oli pysäyttävä. Olen käynyt läpi niin monta asiaa hänessä, niin monen monta yhteistä hetkeä, niin monta arvokasta asiaa, mitä en huomannut tai sanonut koskaan aiemmin.

Me riitelimme aina silloin tällöin. Aikuisena ne muistot tulivat mieleen, kun kuulin hänestä ikäviä juttuja. Miksi en miettinyt niitä arvokkaita asioita hänessä? Miksi annoin sydämeni mustua?

Näin tässä jokin aika sitten unen tästä ystävästäni. Koskaan ei sellaista tapahtumaa ole tapahtunut, minkä näin unessani... Mutta tapahtumia seuraavat tunteet ja käytöksemme oli tuttua. Ensimmäistä kertaa minulla oli hyvä mieli, kun ajattelin ystävääni hänen kuolemansa jälkeen. Olen surrut ystävääni kovin.

Silloin aamulla nauratti. Nauroimme unessa mahat kippuralla, kaikki oli kuten ennenkin.
Paitsi ettei ollut. En koskaan enää saa sanoa hänelle, miten arvokas ja tärkeä hän oli.

Toivon, että muistan kertoa rakkaille ihmisille, miten paljon hyvää heissä näen.
Ei minun tarvitse muistuttaa vioista tai ajatella pahoja. Minun tarvitsee vain rakastaa.
Elää Jeesuksen oppien mukaan, ja vain rakastaa.

Ne kaikki ystävät, joita en saa kiinni syystä tai kolmannesta... olette tärkeitä!

"Taivaan Isä, huolehdithan kaikista ystävistäni ympäri maailman."

Syvää kiitollisuutta

Vuosi on vaihtunut. On rentouduttu, keksitty uutta ja jatkettu vanhaa. Elämä jatkuu, vaikka sivu vaihtuukin. Joku voi huokaista, että on taas vuoden vanhempi... minä haluaisin kuiskata, että olen taas vuoden viisaampi.

Jumalan tiet ovat ihmeelliset.
Sitä kuvittelee tietävänsä, mitä Luoja meille haluaa opettaa ja etsii kysymyksiin vastauksia. Äkkiä huomaakin, että vastauksiinkin voi etsiä hyvinkin merkitseviä kysymyksiä, jotka selvittävät useita asioita ja avaavat taas maailmankatsomusta.
Juuri, kun luulee tuntevansa Jumalan, Hän opettaa uutta- myös itsestään.

Oikeastihan emme voi tietää, mitä Jumala ajattelee, miksi ne Herran tiet ovat niin ihmeelliset. Voimme toki arvailla ja tulkita ja huomata olevamme ihan hakoteillä noiden tulkintojemme kanssa. Joskus jopa ymmärrämmekin oikeasti jotain. Vaan juuri kun luulee olevansa perillä jostain asiasta, huomaa sen olleen vain mutka matkassa, vaikkakin merkityksellinen sellainen.

Odotan tältä vuodelta paljon henkilökohtaisesti, mutta myös muutenkin. Haluan kasvaa ihmisenä ja uskovana. Saattaa kuulostaa pöhköltä, mutta monet kokevat olevansa uskossaan lapsenkengissä, kuten minä olen. Mitä enemmän opin, sitä vähemmän ymmärrän.

Olen väsynyt kuuntelemaan niitä uskovia, jotka paasaavat muille omia ajatuksiaan totuuksina. Joskus tuntuu, ettemme puhu edes samasta Jumalasta.
Minulla kesti vuosikausia ymmärtää, että Jumala on rakastava Jumala, eikä pelottava. En halua enää kuunnella juttuja, joissa Jumalasta tehdään jotain, mitä Hän ei ole. Se, mikä on  pelottava, paha ja itsekäs, on siellä toisella puolella, eikä sillä ole valtaa minuun. Ei, vaikka se olisi kääritty kuinka uskovaiseen pakettiin.

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."