Vuosi on vaihtunut. On rentouduttu, keksitty uutta ja jatkettu vanhaa. Elämä jatkuu, vaikka sivu vaihtuukin. Joku voi huokaista, että on taas vuoden vanhempi... minä haluaisin kuiskata, että olen taas vuoden viisaampi.
Jumalan tiet ovat ihmeelliset.
Sitä kuvittelee tietävänsä, mitä Luoja meille haluaa opettaa ja etsii kysymyksiin vastauksia. Äkkiä huomaakin, että vastauksiinkin voi etsiä hyvinkin merkitseviä kysymyksiä, jotka selvittävät useita asioita ja avaavat taas maailmankatsomusta.
Juuri, kun luulee tuntevansa Jumalan, Hän opettaa uutta- myös itsestään.
Oikeastihan emme voi tietää, mitä Jumala ajattelee, miksi ne Herran tiet ovat niin ihmeelliset. Voimme toki arvailla ja tulkita ja huomata olevamme ihan hakoteillä noiden tulkintojemme kanssa. Joskus jopa ymmärrämmekin oikeasti jotain. Vaan juuri kun luulee olevansa perillä jostain asiasta, huomaa sen olleen vain mutka matkassa, vaikkakin merkityksellinen sellainen.
Odotan tältä vuodelta paljon henkilökohtaisesti, mutta myös muutenkin. Haluan kasvaa ihmisenä ja uskovana. Saattaa kuulostaa pöhköltä, mutta monet kokevat olevansa uskossaan lapsenkengissä, kuten minä olen. Mitä enemmän opin, sitä vähemmän ymmärrän.
Olen väsynyt kuuntelemaan niitä uskovia, jotka paasaavat muille omia ajatuksiaan totuuksina. Joskus tuntuu, ettemme puhu edes samasta Jumalasta.
Minulla kesti vuosikausia ymmärtää, että Jumala on rakastava Jumala, eikä pelottava. En halua enää kuunnella juttuja, joissa Jumalasta tehdään jotain, mitä Hän ei ole. Se, mikä on pelottava, paha ja itsekäs, on siellä toisella puolella, eikä sillä ole valtaa minuun. Ei, vaikka se olisi kääritty kuinka uskovaiseen pakettiin.
"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lupa kommentoida, kysyä, herätellä minua, vaihtaa ajatuksia tai olla samaa mieltä.