Sen on tehnyt Suomessa mieheni itse, halvasta materiaalista: harjanvarresta. Päälle on laitettu jokin värikerros.
Halusimme ison ristin, mutta ne maksavat maltaita ja raha oli tiukalla. Monta asiaa on tehty itse juuri rahanpuutteessa tai rahan vähyyden takia ja ne asiat ovat monesti suuressa arvossa meillä.
Risti on tietysti rakas siksikin, että se on risti. Yksinkertainen tyhjä risti kuvaa sitä, mihin uskomme.
Mutta se, mitä tässä muutama ilta sitten mietin, oli valo ristissä.
Sekä Saksassa, että täällä Hollannissa (Suomessa risti ei ollut vielä seinässä), on risti vain laitettu johonkin mielestäni sopivaan kohtaan, kun muu sisustus on ollut valmis.
Molemmissa maissa jossain vaiheessa iltaa ristiin "syttyy" valo, eli pieni valonkajo käy suoraan keskelle ristiä. Kajo ei liiku, vain syttyy ja sammuu jossain vaiheessa. Tai ehkä siis liikkuukin, mutta sitä ei seinien pinnan takia ainakaan huomaa.
Molemmissa maissa risti on ollut hieman kulmassa tai nurkan takana, ei suoraan ikkunan edestä tulevan valon edessä.
Toinen asia mikä tästä tuli mieleeni, oli kivihahmo, jonka löysin aika alkuaikoina (Saksaan muutettuamme) joen rannalta. Tämä hahmo toi mieleemme munkin ja myöhemmin oikein säikähdin, kun hyvin samanlainen hahmo löytyi rakkaaksi tulleen luostarin seinältä muiden hahmojen joukosta.
Sama kivi toisinpäin.
Juuri tällainen hahmo näkyy muiden hahmojen joukossa alttarin takaa, kauempaa katsottuna. Ne veistokset on tehty puusta ja niitä ei pääse lähempää katselemaan. Kysyimme kuitenkin eräältä noviisilta, kuka hahmo kyseessä oli ja saimme vastauksen: Scholastica.
Valitettavasti kuvia ei heidän sivuiltaan löytynyt, eikä kirkossa saa kuvata, joten en voi todentaa hahmojen yhdennäköisyyttä tässä.
Scholasticahan on Benedictuksen kaksoissisar.
Monet ovat irvailleet minulle ja miehelleni siitä, että kuuntelemme myös katolisen kirkon asioita. Emme kuulu katoliseen kirkkoon, emmekä rukoile pyhimyksiä, mutta katolisen uskon alkulähteillä olen kokenut monta hyvää asiaa ja oppinut uskosta paljon.
Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, ja Pyhään Henkeen. Ihmisten irvailut ja arvailut eivät merkitse mitään.
Tästä tuli mieleeni myös kolmas asia, minkä haluan näyttää.
Kuva, kaunis puu, oli lenkkipolkuni varrella Troisdorfissa.
Tuota ei ole piirretty ja näyttää kyllä vaikuttavammalta paikan päällä. Mutta kun ensi kertaa nostin tuossa kohden päätäni, säpsähdin kyllä.
Elämässä törmää useinkin asioihin, joita jää miettimään. Meidän elämässämme ne usein liittyvät uskontoon. Uskossa on sellainenkin iloinen asia, että voi tosiaan kohdata asioita avoimin mielin ja saada elämälleen suunnan ja merkitysen ihan uudella tavalla. Kokea ohjausta ja etsiä vastauksia, mutta ennenkaikkea kokea varmuutta siitä, että se usko on vahva.
En väitä, että maailmassa tapahtuisi ihmeitä kaiken aikaa... tai väitän... mutta en väitä, että jokainen asia, minkä koemme ihmeenä tai merkkinä, olisi oikeasti mikään ihme (millaisena ihme yleensä käsitetään).
Mutta uskallan omalla kohdallani väittää, että kyllä ne merkit ja suuntalaput usein vain osuvat niin kohdalleen ja niin oikeaan saumaan ja aikaan, ettei itseni onneksi tarvitse edes kyseenalaistaa asioita.
Usko on, nimensä mukaisesti vapaa valinta uskoa totuudeksi tunnustamaansa asiaan. Minun uskooni puuttuminen ei siis tuo lisäarvoa kenenkään epäuskolle.
Siunattua kuukautta!
"Herra, ohjaa meitä uudessa elämäntilanteessamme ja auta meitä tekemään oikeita valintoja, anna meille viisautta ja ymmärrystä. Siunaa ja varjele meitä ja anna meille Sinun rauhasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi, Amen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lupa kommentoida, kysyä, herätellä minua, vaihtaa ajatuksia tai olla samaa mieltä.