Jumalan tahto

Kaikki on hyvin. Olemme edelleen Suomessa, vaikkakin kaipaan (kaipaamme) jatkuvasti takaisin Eurooppaan. Nyt ei ole aika vielä kuitenkaan lähteä pois täältä, ehkä sitten kun päätämme jäädä "puolieläkkeelle". Nyt keskitymme opiskelemaan, tekemään töitä ja nauttimaan perheestä ja suvusta täällä Suomessa.

Viime kirjoitukseni jälkeen myös äitini on nukkunut pois. En nyt kirjoita hänestä tämän enempää, jätän sen toiseen kertaan. Sen verran haluan kuitenkin äidistäni sanoa, etten parempaa äitiä olisi voinut saada. Ikävä on aivan mieletön.

Siitä pääsemmekin otsikkooni, Jumalan tahtoon.

Olen saattanut kertoakin, että vaikeimmat koskaan lausumani sanat ovat olleet Jumalalle: "Tapahtukoon sinun tahtosi" kun luulin menettäväni läheiseni. Toiseksi vaikeimmat sanat olen lausunut lapseni pahoinpitelijän äidille: "Sinun lapsesi tarvitsee sinua nyt" ja kolmanneksi vaikeimmat ovat olleet "Annan sinulle anteeksi", nämä sanat sanoin kuolleelle henkilölle. 

Eivät vaikuta vaikeilta sanoilta, jos ei tiedä yhteyttä mihin ne kuuluvat. Voin kuitenkin vakuuttaa, että mitään helppoa ei noiden lauseiden sanomisessa ole ollut. Ja se tausta minkä takia olen tuntenut tuskaa noiden sanojen kohdalla, riipaisee jollain tasolla yhä. 

Nämä asiat ovat olleet matkallani metsäkirkossa aina niiden tapahtumista asti. Joskus annan niiden vallata mielen, luvan kanssa. Suren hetken, mutta muistutan taas itseäni pian, että kaikki on hyvin. Kiitän Jumalaa huolenpidosta ja jatkan matkaa. Mutta aina se ei ole näin helppoa. On muitakin asioita, sellaisia, joiden sivut ovat ehkä yhä avoinna tai en ymmärrä Jumalan tahtoa siinä miten jotkin asiat ovat ratkenneet.

Eräs viisas vanha nainen sanoi minulle kerran näin: Mieti ompelutyötä, sellaista mitä ennen vanhaan tekivät hienot naiset kartanoissaan. Kun lapsi katsoi työtä alhaalta päin, näki hän vain kasan langanpätkiä ja sotkuista ommelta, mutta kun työn näki yläpuolelta -ompeliljan näkökulmasta- oli siinä kaunis kuva ja selkeät ompeleet. Tämä sama asetelma on siinä, miten me näemme elämämme usein ja miten kuitenkin kaikessa on järkeä ja selkeä päämäärä. Vaikka me olemme joskus ihan sotkussa elämämme kanssa tai emme näe siinä selkeitä syitä joillekin tapahtumille, voivat ne kuitenkin johtaa johonkin todella kauniiseen ja hyvään.

Joskus joudun sanomaan monta kertaa "Tapahtukoon sinun tahtosi", ennen kuin uskon itse sitä mitä sanon. Vaikka olen monesti saanut todistaa, että ne "langat työn alapuolella" ovatkin yläpuolelta katsottuna "kaunis kuva", ei tämä lause ole aina helppo. Olen varovainen, sillä tiedän että näin sanoessani luovutan ohjat Jumalalle ja Hänen tahdolleen. Mikä ei aina ole sama kuin omani, ja se koskee ajoittain. Tämä kuitenkin johtuu siitä, että en edelleenkään osaa aina luottaa Jumalaan, vaan yritän kuitenkin vähän vielä neuvoa mikä minulle olisi parasta. "Tapahtukoon sinun tahtosi, mutta...".

Joskus on myös vaikea nähdä mitä hyvää olemme saaneet. Joskus taas on vaikeaa hyväksyä se, minkä osan olemme Jumalalta saaneet. Haluamme parempaa, enemmän tai ainakin jotain muuta. Eikä pidä käsittää väärin, olen itse ihminen joka yrittää aina kehittää itseään ja saavuttaa elämässään tilan, jossa kaikki mahdollinen itsen ja muiden hyväksi olisi tehty. En tarkoittanut että ei saisi yrittää tehdä elämästään parempaa tai mennä kohti uusia haasteita ja jättää taakseen sitä mikä ei ollut hyvää itselle. Tarkoitin sitä, että kunpa aina osaisi luottaa Jumalan tahtoon ja hyvyyteen. Näkisi sen mitä itsellä jo on tässä hetkessä ja kiittäisi pyytämisen sijaan. Luottaisi siihen, että Jumala vastaa aina. Ja hyväksyisi sen, että joskus se vastaus saattaa olla ei.

"Isä meidän..."