Luin tässä raamattua. Olen ollut liian kiireinen, liian täynnä maallisia asioita, vaikka puolustellen vetoankin muuttoon.
On myös tosiasia, että kun kaikki on loistavasti, sitä herkästi tulee laiskaksi uskonkin asioille, jos ei pidä varaansa. Siksi säännöllisesti herättelen itseäni.
Ei ole ollut pitkään aikaan mitään sanottavaa. Mietin niitä aikoja, kun vielä kuvittelin jo tajuavani kaikesta enemmän kuin muut (no ei oikeasti ihan noinkaan, mutta kuitenkin). Sanat suorastastaan juoksivat ulos näppäimistölle ja pakahduin jos en saanut kertoa oivalluksistani eteenpäin.
Totuushan on se, että olen vailla viisautta ja ymmärrystä kuitenkin, hakumatkalla niin sanoakseni.
Luin siis raamatusta jotain, mikä kolahti. Olen miettinyt lahjattomuuttani välillä kovastikin, mutta kun luin tämän kohdan raamatusta, ymmärrykseni lisääntyi 99 prosenttia asian suhteen. Linkki
Olen tuntenut itseni typeräksi yrittäessäni selittää uskoni voimaa ja merkitystä, sitä varmuutta, mikä minulla on aina ollut. Nyt tiedän: Olen saanut lahjaksi uskon voiman.
Näillä ajatuksilla taas eteenpäin. Mihin tämä oivallus johtaakaan, onko tässä vastaus kysymyksiini ja onko tässä vastaus "tehtävääni" (onko sitä edes?).
99 prosenttia ymmärryksestäni taisi pudota takaisin yhteen, mutta sain ainakin vastauksen itselleni :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lupa kommentoida, kysyä, herätellä minua, vaihtaa ajatuksia tai olla samaa mieltä.