Lapsuuden usko

Minä olen uskonut Jumalaan aina. Usko on kulkenut mukanani niin hyvinä kuin huonoina hetkinä ja olen saanut tuntea kuinka minusta on pidetty huolta silloinkin kun en aina itse muistanut mitä polkua sitä pitikään kulkea. Tai olen minä omasta mielestäni kaiken aikaa kulkenut samaa polkua, mutta tulipa nuorena käytyä sivuteilläkin, uskosta huolimatta.


Uskoni ei katolilaisuutta pohtiessa ole muuttunut mihinkään, ja itsekin olen korkeintaan parempaan suuntaan muuttunut, jos mihinkään. Usko ja uskonto kyllä näkyy ja on elämässäni eri tavoin läsnä nykyisin verrattuna aiempaan. Siinä missä ennen kirjoittelin vain tänne tai eräälle foorumille uskostani ja puhuin ylipäätään uskosta vain lähinnä mieheni kanssa ja rukoilin yksinäni, puhun nyt ääneen asiasta muidenkin kanssa, käyn kirkossa ja luen paljon uskonnollista kirjallisuutta.

Eräälle lukijalleni täällä tämä on kuitenkin merkityksetöntä, sillä puhun katolilaisuudesta ja sehän ei sitten ollenkaan käy päinsä hänelle. Puhun samasta Jumalasta, samasta Jeesuksesta, samasta Jeesuksen äidistä, samasta Pyhästä Hengestä, luen samoja rukouksia... mutta tämän kristityn mielestä olen häntä huonompi ja vääräuskoinen. Ja ei, katolilaiset eivät rukoile Mariaa... sehän on se yleisin harhaluulo ja ensimmäinen kysymys.

Jos tällainen käytös -johon tämä yksi henkilö on nyt turvautunut- ei minusta olisi äärimmäisen surullista, voisi se jopa kaikessa nurinkurisuudessaan naurattaa. Olen yhä luterilainen, mutta minut on "hylätty" katolilaisuuden takia. Kristityksi itseään kutsuva henkilö sulkee oven edestäni, koska puhun kauniisti toisesta kristitystä yhteisöstä, yhteisöstä joka on ottanut minut huomaansa ja olen saanut kokea yhteisöllisyyttä ja huolenpitoa, jollaista en koskaan luterilaisessa kirkossa ole saanut kokea.

Luterilaisena häpeän tätä henkilöä ja hänen reaktiotaan katolilaisuuteen. Katolilaiseksi tahtovana luterilaisena kuitenkin ymmärrän reaktion tunnetasolla, mutta en käytöksen tasolla.


En ole tehnyt päätöstäni pyrkiä katoliseen kirkkoon pikapäin, olen miettinyt sitä ainakin yli kymmenen vuotta. Olen  käynyt keskusteluja puolesta ja vastaan ja kirkkoon liittymiseni ei ole enää minusta kiinni, vaan muista henkilöistä. Olen kuitenkin kokenut olevani katolilainen jo vuosia, eikä kukaan ole valittanut tästä. Mutta kun toin asian julkisuuteen, olenkin eri ihminen ja sanani ovat muuttuneet ainakin tämän yhden ihmisen mielessä.

Mutta jokaisella on toki oikeus ajatuksiinsa, siis myöskin minulla. Se on kuitenkin niin kaikessa elämässä, että kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu toisaalla ikkuna. En haluakaan, että elämääni kuuluisi ihmisiä, joiden mielestä olen huonompi kuin he ovat. Mitä minä sellaisessa porukassa tekisin? Minun mielestäni Jumala rakastaa kaikkia ja kuulee kaikkia jotka häneltä apua pyytävät. Juman vastaus minun rukouksiini ja avunpyyntöihini on ollut katolinen kirkko, niin uskomattomalta kuin se luterilaisen korviin voi kuulostaakin.

Moni suomalainen katolilainen tutustuu myös luterilaisuuteen, mutta harva luterilainen katolilaisuuteen- paitsi niihin yleisimpiin asioihin jotka monesti esitetään vieläpä väärin. Kun asioihin tutustuu, aukeaa moni asia sekä katolilaisuudesta että luterilaisuudesta aivan eri tavoin kuin aiemmin. Luterilaisuuskaan ei ole ihan sitä, mitä meille koulussa on opetettu, vaan paljon enemmän ja paljon säädetympää kuin moni edes ajattelee. Ihmiset eivät vain välitä. Eikä kirkkokaan enää.

Haluan liittyä katoliseen kirkkoon, sillä olen ajautunut liian kauaksi luterilaisesta kirkosta ja tunnen taas olevani katolisessa kirkossa kotonani. Olen pahoillani, että jollekin korvien sulkeminen on ainoa vaihtohto. En koskaan ole halunnut ketään käännyttää, harvoin edes teen tällaisia kirjoituksia vaan keskityn puhumaan niistä asioista joita sydämelleni milloinkin tulee. Jollekin (joillekin) olen kuitenkin uhka kun mainitsen sanan "katolinen" positiivisessa mielessä sivuillani.

Jumalan siunausta kaikille, ihan kaikille- riippumatta uskosi tai epäuskosi taustoista, tämän hetkisestä tilanteestasi tai siitä merkitsevätkö sanani edes sinulle mitään. Niiden on kuitenkin tarkoitus olla rakkaudellinen viesti ja toivon että ne sellaisena otat vastaan.. Toivon sinulle siis kaikkein parasta mitä tiedän.