Lähimmäinen

"Raamatussa kehotetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Rakkauden kaksoiskäsky on käskyistä tärkein, se tiivistää Vanhan ja Uuden testamentin. Raamatun läpi kulkeva juoni, sen punainen lanka, kertoo Jumalan rakkaudesta ihmisiin."

Ylläoleva ote oli kopsattu kirkon sivuilta.

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseä" Helpommin sanottu kuin tehty.
Ensinnäkin, moniko meistä oikeasti rakastaa itseään? On hyvä ja armollinen itselleen? Antaa itselleen anteeksi että on inhimillinen ja epätaydellinen? On helpompi katsoa naapuriaan silmiin ja antaa anteeksi hänelle, kuin katsoa peiliin ja antaa anteeksi itselleen.
Minä ainakin olen ollut koko elämäni turhan paljon täydellisyyden tavoittelija. Vanhemmiten sitä tajuaa polkevansa eteenpäin paikoillaan, hamsteripyörässä, ja tällainen ei ainakaan kohota itsetuntoa. Olenkin opetellut olemaan armollinen itselleni. Joskus onnistun, joskus en.

Entä sitten ne muut, ne lähimmäiset. Keitä he edes ovat?
On helppo valita lähimmäisensä, joita auttaa ja joille avaa sydämensä. On jopa helppo auttaa kaukana olevia köyhiä, ottaa kummilapsi kuten me olemme tehneet. Mutta ei ole helppo sanoa lähimmäisekseen ihmistä, josta ei pidä sitten yhtään, ja jota ei arvosta pätkääkään. Mutta hänkin on lähimmäiseni.

No, jos oikein asiaan paneutuu, on suhteellisen kivutonta ottaa tällainenkin henkilö "lähimmäisekseen". Osoittaa hänelle huomiota, tehdä hyviä tekoja ja auttaakin. Jopa yrittää ajatella hyviä ja miettiä hänen motiivejaan ja yrittää ymmärtää niitä.
Mutta. On äärimmäisen vaikea rakastaa tällaista lähimmäistään. Voit ohjata ajatuksiasi, voit ohjata tekojasi, mutta sydämen ohjaaminen onkin sitten eri juttu.

Itselle vaikeimpia hetkiä muistaa että kaikki ovat lähimmäisiäni, on esimerkiksi liikenteessä. Tai kun olen jossain porukassa, juon kahvia ja hymyilen, mutta samaan aikaan mietin, miten typeriä ihmiset ovat.
Ilkeät ihmiset jättäisin myös mielelläni pois "lähimmäisen luettolostani". Ja monet muutkin.

Kyllähän Jumala tietää, etten ole täydellinen ja tässäkin yritän olla armollinen itselleni. Joskus vain mietin, että kun en voi edes näin yksinkertaista käskyä toteuttaa...

Omassa elämässäni olen opintiellä kaiken aikaa. Tällä hetkellä opettelen miettimään tuota lähimmäis-asiaa hieman tarkemmin. Toivon ainakin oppivani, että ne heikkoudet ihmisissä, jotka ärsyttävät minua, ovat osa heitä. Samalla tavalla minussa on heikkouksia, jotka ärsyttävät muita ihmisiä, jopa itseäni. Mutta on jotain heikkouksia, joista pitäisin mielelläni kiinni, vaikkeivat ne hyväksi minulle olekaan.

Kesti kauan, ennenkuin pystyin sydämestäni sanomaan: "Herra, ota sydämestäni pois ne asiat, jotka vievät minua kauemmaksi Sinusta ja täytä sydämeni niillä asioilla, jotka tuovat minua lähemmäksi Sinua."
Kuulostaa helpolta, mutta tarkoittaa tuota... ei ole helppoa.