Luen päivittäin iltalehtiä netissä. Vaikka yritän suodattaa asioita, ei paljoa naurata uutisia lukiessa.
Huumeet lisääntyvät. Jokaisen nuoren tuttavapiirissä tuntuisi olevan kasapäin nuoria, jotka käyttävät jotain huumaavaa. Enkä puhu alkoholista tai tupakasta, vaikka ne monien kanssa keskustellessa huumeisiin kuuluvatkin. Puhun niistä huumeista, jotka ovat laittomia Suomessa.
Monet kauhistuivat kun muutimme Hollantiin. Voin kertoa, että samoja huumeita saa Saksasta ja Suomesta, jokaisen kotikylältä. Joka tuppukylässä on joku, joka on ainakin kokeillut huumeita... ja mikä pelottavinta, jokaisessa tuppukylässäkin on joku, joka puolustaa tai vähättelee huumeita ja niiden vaikutusta.
Ehdoton EI!
Olemme lapsille sanoneet, että jos huumeisiin koskevat, laukku odottaa ovella. Ne ovat ne meidän rajamme. Kylmää? Ei, vaan suojelevaa. Osoitamme, että olemme tosissamme asian suhteen.
Olemme myös ilmoittaneet, ettei tupakkaan meiltä irtoa rahaa, ja ensimmäinen savuke vie kuukausirahan pois.
Meillä puhutaan asioista hyvin avoimesti, emmekä sulje silmiämme maailman menolta.. Luotan lapsiini, mutta pelkään (taas tämä sana) maailman vaikutusta. Nuuori on herkkä, vaikutuksille altis, eikä näe että kolmenkympin jälkeen olisi elämää. Nuori elää hetkessä, todellakin, vain siinä sekunnissa, jota parhaillaan elää. Kuinka siis voimme suojella lapsiamme?
"Rakas Jumala, Suojele lapsiani ja sisarieni lapsia maailman vaaroilta, huumeilta ja rikollisuudelta. Rukoilen, että lapsistani tulisi onnellisia ja tasapainoisia, anna minulle viisautta ja ymmärrystä olla sellainen äiti, vanhempi ja esimerkki, että osaisin opettaa heitä pysymään vahvoina maailman houkutuksilta."
Meillä on myös nollatoleranssi huumeissa.Siinä ei ole kahta sanaa,etteikö niin olisi.En ole kummankaan lapsen kohdalla ollut huolissani huumeista onneksi,mutta tokihan hyväkin(siis kiltti)voi ajautua väärään seuraan.Se on pelottavaa.Tupakasta olen ollut tarkka ja sanonut ettemme sponsoroi sitä.Tiedän,että poika polttaa joskus(sanon sitä viihdepolttamiseksi)Emme anna rahaa,eipäsilti ei ole pyytänytkään.
VastaaPoistaSiippahan lopetti reilu vuosi sitten kolmenkymmenenvuoden jälkeen ,naks,joten siinä on pojallekin hyvä esimerkki.
Minusta ainoa tapa perhesseä on avoimuus ja asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä ja suoraan.
Tässäkin asiassa vanhemmat ovat ne suunnan näyttäjät.
En minäkään olisi sinänsä huolissani kun nyt kattelen lapsiamme, mutta kun ne huumeet ovat kohta nuorille sama kuin tupakka meille muille. :-(
VastaaPoistaOnnea miehelleis :-). Minähän lopetin sen viisi vuotta, olen kertonutkin kuinka kaikki nauroivat jo :D. Mutta onnistuin ja sen jälkeen ei ole koskaan tehnyt mieli. Oiskohan se ollut se vuosi 2000 kun onnistuin. Ajattele, lopetin niin totaalisesti, etten edes vuotta merkannut ylös :D.
Kiva että tännekin viitsit tulla jorinoitani kuuntelemaan. Tämä on sellasta vakavempaa materiaalia, mutta täällä voi oppia minusta ehkä jopa enemmän kuin tuolla toisessa blogissa ;-).